Blogini tarina

Kun minut valittiin Blogiexpo19 'Pinnalla palkinon' ehdokkaaksi tänä vuonna, ajattelin että olisi oikea aika kertoa suomeksi blogini taustalla oleva tarina siitä, miten blogini syntyi vuonna 2013 ja mitkä asiat heppahullussa elämässäni johtivat tähän... Tämä tulee olemaan pitkä tarina, joten ota kuppi kahvia ja tee olosi mukavaksi! ☕️🛋

Koska isoveljeni Henri on kilparatsastaja ja hevosalan ammattilainen ja äitini on ollut hevosten kanssa tekemisissä pienestä pitäen, ei ollut mahdollisuutta että en olisi kasvanut heppahulluksi tytöksi. Yläasteella West Sussexissa olin kiinnostunut netballista, mutta sekin loppui heti kun oma poni tuli! Eli siis perheeni vahva hevostausta aloitti kiinnostukseni ja rakkauteni hevosiin kun olin ihan pieni lapsi.

Olin 7v kun muutto Englantiin tapahtui, eli olin käynyt ensimmäisen vuoden ala-astetta Suomessa ennen kun muuttimme Readingiin 🇬🇧✈️ Kuten saatat arvata, en puhunut englantia tässä vaiheessa. Itse asiassa en puhunut sanaakaan englantia koulussa ensimmäisen 6 kuukauden aikana! Minun opettajillani oli ihan varmasti vaikeaa kanssani, kun he yrittivät opettaa minulle kieltä. Jep, ei se lapsillekaan ole helppoa vaikka usein sanotaan, että opit uusia kieliä nopeimmin kun olet lapsi. Muistan vieläkin kuinka pelottavaa oli kävellä luokkahuoneeseen ensimmäisenä päivänä tietäen että en pysty puhumaan heidän kanssaan! Ehkäpä tämä kokemus aiheutti sen, miksi aloin pitämään blogiani Englanniksi. Halusin muiden oppivan kieltä helpommin kuin miten minä opin. En saanut alussa luettavakseni kirjoja, jotka olisivat kiinnostaneet minua henkilökohtaisesti. Uskon vilpittömästi, että jos minulle olisi annettu hevosaiheista luettavaa, olisin oppinut kielen huomattavasti nopeammin!

Heppateema minun elämässäni vahvistui kun olin 12-vuotias ja unelmani toteutuivat, kun ihanat vanhempani ostivat minulle ensimmäisen ponini. Briggsen oli erittäin lahjakas poni, mutta ei kyllä ollut helpoimmista ratsastaa! Briggsen opetti minulle paljon hevosista ja ratsastuksesta, lähinnä  sen että aina pitää yrittää uudestaan vaikka olisi kuinka monta kertaa pudonnut. Minun kykyni pysyä hevosen kyydissä riippumatta siitä mitä liikkeitä ne päättävät tehdä, johtuu täysin ponistani joka opetti minulle kuinka pysyä kyydissä, sen jälkeen kun olin jo pudonnut luultavasti satoja kertoja. Hän todella aloitti matkani hevoselämään ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minulla oli tämä pikkuponi elämässäni. ❤️ Ponin jälkeen elämääni tuli Basse, kuka on vieläkin minun kanssa 15 vuotta myöhemmin! Heppa-tiimini on laajentunut vuosien aikana: Vallu ja Erkki (äidin virheostokset! 🙈) takaavat että aiheet blogiini eivät koskaan lopu.

Kun olin käynyt ala- ja ylä -asteen Englannissa, muutimme takaisin Suomeen vuonna 2010. Oli kauhean vaikea lähteä pois maasta, missä kaikki kaverini olivat ja jonne olin jo kerinnyt juurtua. No, onneksi oli koulu mikä vei 80% ajastani eli elämässäni olivat vain lukio ja hevoset! Tässä vaiheessa sain Vallun ja aloin itse lukemaan paljon blogeja - ei pelkästään heppablogeja vaan ihan kaikenlaisia. Tykästyin ihan hirveästi blogien lukemiseen mutta en vielä uskaltanut aloittaa kirjoittamaan omaani. Kun olin suorittanut IB-tutkinnon Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuonna 2012 ja viettänyt välivuoteni Saksassa töissä Henrin luona, tulin takaisin kotiin Suomeen. Olin oppinut valtavasti uusia asioita ratsastukseen ja hevostenhoitoon liittyen sinä aikana, joten ajattelin ottaa hypyn tuntemattomaan ja aloittaa blogin kirjoittamisen tammikuussa 2013. Se oli ensimmäinen kerta koskaan sen jälkeen, kun aloin ratsastamaan että tunsin minulla olevan jotakin kiinnostavaa kerrottavaa ja annettavaa. En todellakaan silloin tiennyt, että tulisin bloggaamaan vielä kuusi vuotta myöhemminkin!

Syyskuussa 2013 muutiin Nottinghamiin opiskelemaan kandin tutkintoa (pääaineenani poliitiikka) Nottinghamin yliopistossa. Olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, että sain mahdollisuuden ottaa Vallun mukaan! Tänä aikana jäin koukkuun bloggaamiseen! Oli ihana kirjoittaa ja kertoa elämästäni, treenamisesta Vallun kanssa ja kaikesta mitä tapahtui. Blogini oli kuin päiväkirja, jonka halusin jakaa perheeni ja ystävieni kanssa Suomessa, jotta he pysyivät perillä siitä mitä kaikkea puuhasin. Kolmen vuoden kovan työn jälkeen (entistä enemmän esseitä yliopistossa ja treeniä Vallun kanssa) onnistuin suorittamaan tutkinnon kesäkuussa 2016.  Tämän jälkeen minut hyväksyttiin jatkamaan opintojani Helsingin yliopistossa ja taas tulin takaisin Suomeen! 🇫🇮💙  Siellä tein poliitiikan maisterin tutkinnon ja valmistuin kesäkuussa 2018. 🎓 Heinäkuussa 2018 muutimme Englantiin ja tällä kertaa Wiltshireen,  jota emme entuudestaan tunteneet. Tämä paikka tuntuu jo kodilta ja toivon, että minun ei tarvitse muuttaa moneen vuoteen!